Poetiikkaa

Runopaikan poetiikkaa II: Käsitteitä ja kysyttyä

Teksti: Tarja Hallberg
Kysymykset laatinut: sanataideohjaaja Johanna Paranko
Kuvat: Runopaikka

Runopaikka on Tarja Hallbergin ja Nina Mutikin kehittämä paikkasidonnaisten ja menetelmällisten runotekojen kokonaisuus, jossa alkuperäiset teot osin katoavat.

Runopaikka (2017–) noudattaa seuraavia rajoitteita:

1. Teos suunnitellaan sille valittuun paikkaan.

2. Materiaalinen teksti reagoi paikan kanssa sitä vahingoittamatta.

3. Ympäristö vaikuttaa teoksen aiheisiin ja teemoihin.

4. Teos on valitussa paikassa tapahtuva hetkellinen tekojen sarja, jonka suorittamisesta ei jää jälkiä ympäristöön.

5. Teos dokumentoidaan ja välitetään koettavaksi. Videomuodossa esitettäessä dokumentaatio on kuvattu yhdellä otolla (pl. alku- ja lopputekstit).

Menetelmä ja tunnisteet #runopaikka #poetryplace #poësyden ovat vapaasti käytettävissä metodia noudattavien runopaikkojen yhteydessä.

Digitaalisille alustoille siirtyneet runopaikat pyydetään merkitsemään aina tunnisteella #runopaikka

Runopaikka käsitteellisenä

1. Mikä on runopaikka-termin suhde fyysiseen kuvauspaikkaan ja teoksen lopulliseen muotoon, jossa kokijan taustalla kuuluva äänimaisema ja kokijan omat tulkinnat sekoittuvat teidän tuottamaanne materiaaliin?

Runopaikan teos on hetkellinen tekojen sarja, jolla ei tekijöidensä lisäksi välttämättä ole lainkaan muita kokijoita.

Teokset ja niiden dokumentaatiot heijastelevat tiettyjä tunnelmia, teemoja ja tarinafragmentteja, joiden kautta tekijät ovat katsoneet ja kokeneet paikkaa.

Runopaikan dokumentaatioissa, joita Kalman ja Luodon videot ovat, ympäristöönsä reagoivat runoesineet muuttuvat tallennustavalle ominaisesti taiteellisesti tuotetuksi ja tulkituksi näkemykseksi runopaikan tapahtumista. Jotakin alkuperäisestä runoteon hetkestä on jo kadonnut kokijan katsoessa tapahtumia videolta.

Kaikilla runopaikan elementeillä on videomuotoon dokumentoidessa voimakas tulkinnallinen merkitys. Jokin runopaikassa miltei huomaamaton elementti voi videolla nousta merkitykselliseksi ja ikään kuin kuvan etualalle. Äänimaisema ja tuulen liike ovat paikasta lähtöisin olevaa satunnaisuutta, joka saa merkityksen runopaikan osana.

Alueen historia ja tekijöiden kokemus paikan ympäristöstä ovat vaikuttaneet paikan valikoitumiseen runopaikaksi. Tämän jälkeen tekijöiden kokemukset paikasta palaavat materiaalisen tekstin muodossa vuorovaikutukseen paikan kanssa.

Runopaikan ytimessä on metodi, joka sisältää tällä hetkellä viisi rajoitetta. Runopaikka teoskokonaisuutena sulauttaa itseensä runopaikoissa tuotetun materiaalin ohella kaiken runopaikoista kirjoitetun.

2. Mitkä ovat runopaikka-metodin keskeiset käsitteet?

Konsepti merkitsee muun muassa luonnosta, usein myös perustavaa ideaa.
Käsiterunous nostaa tarkasteluun Runopaikka-teoksen idean ja runopaikkojen syntymisen prosessin. Käsiterunoissa dokumentaation merkitys teoksen osana korostuu. | käsitetaide
Paikka voidaan osoittaa karttakoordinaatein tilasta, jonka osa se on. Runopaikan tai tekijän sijainti ympäristössä voidaan ilmaista karttakoordinaateilla. Tällaista paikkaa voidaan kutsua runoteon paikaksi. Runopaikan kullakin paikalla on erityinen luonne, joka siellä voidaan kokea. | paikkasidonnaisuus
Runopaikka on nimi teokselle, menetelmälle ja teoskokonaisuudelle. Ympäristö/paikka + sijoitettu runo + tekijän/tekijöiden menetelmää noudattavat teot vuorovaikutuksessa = runopaikka
Runopaikan dokumentaatio on runopaikkaan kuuluva teoksen osa, esimerkiksi video, jolle menetelmää noudattava runoteko on tallennettu. Runopaikka-teosta ei voi nähdä videotallenteelta kokonaisuudessaan. Paikkaa, jossa menetelmään kuuluva video on kuvattu, voidaan kutsua runopaikan ohella runoteon paikaksi. Runopaikan dokumentointi voidaan toteuttaa erilaisin tekniikoin ja välinein. Lisäksi tekijät ovat tehneet työskentelytapojen dokumentointia, jota ei välttämättä ole julkaistu, mutta joka on osa kutakin runopaikkaa käsitteellisenä taideteoksena. | digitaalinen runous
Runopaikka-metodi ohjaa runopaikkojen tekemistä. Metodi täsmentyy edelleen. Runopaikka on rajoitteita noudattava, kokeellinen ja kehittyvä työskentelytapa, jonka ytimessä on teoksen hetkellisyys, materiaalisuus, adaptaatio ja paikkasidonnaisuus. Runopaikka vaikuttaa osin vastustavan omaa hetkellisyyttään. | menetelmällinen runous
Runopaikan teos muodostuu hetkellisestä runoteosta ja tuon teon dokumentaatiosta valittujen välineiden ehdoilla.
Ympäristö on paikan ja siten myös runopaikan ympärillä. | ympäristörunous

3. Miten runopaikka-termiä käytetään eri yhteyksissä? Voiko sanoa, että mennään käymään runopaikalla / mennään runopaikalle? Entä kuuluuko sanoa katsoin netistä runopaikkaa, katsoin netistä runopaikkateosta vai katsoin netistä dokumentaatiota runopaikalta? 

Kun runopaikka ei jätä jälkiä ympäristöön ja on hetkellinen tekojen sarja, niin harvoin runopaikat ovat olleet niin pitkäkestoisia, että niillä olisi voisi käydä. Jos teet metodilla runopaikan, silloin olet runopaikalla, mutta voit myös olla runopaikka. Jos katsot Runopaikkaan kuuluvaa videota, silloin katsot runopaikan dokumentaatiota.

Runopaikka tekona

4. Kauanko yhden teoksen tekemiseen tarvitaan aikaa? Olitte Kolilla ilmeisesti kuukauden verran (työskennellen ymmärtääkseni osittain myös muiden teosten parissa), joten paljonko teillä meni suunnilleen aikaa esim. sopivien paikkojen etsimiseen, paljonko alueen historian tutkimiseen, paljonko materiaalien hankkimiseen ja prototyyppien testailuun koekuvauksineen ja paljonko varsinaiseen kuvaamiseen? 

Käytettyä aikaa on vaikea arvioida kovin tarkkaan. Runopaikka kutsuu meditatiiviseen luonto- ja ympäristösuhteeseen, kuljeskeluun ja vaelteluun luonnonpaikoissa, kaupungeissa ja asuintiloissa. Runopaikoiksi ajateltuihin kohteisiin tutustuminen ja niiden etsintä vie aikaa, ja on osa runopaikan luomisen prosessia jo ennen kuin teos toteutuu runopaikassaan. Kussakin runoteon paikassa on vierailtu useamman kerran. Vain tällä tavoin ideat kypsyvät ja reagoivat paikan kanssa.

Kolilla luotiin myös runopaikka-metodi, perustettiin digitaaliset kanavat, kirjoitettiin ensimmäinen essee ja valmisteltiin dokumentaatiot julkaistavaksi. Prototyyppejä testattiin pääasiassa metodin luomisen yhteydessä. Hailuodossa olimme 2 viikkoa, lisäksi suunnilleen viikon aikana tehtiin valmisteluja, kuten lähdemateriaalin valikointia ja siihen tutustumista. Joitakin perusmateriaaleja on ollut matkoilla mukana. Hailuodossa runopaikkojen kankaat ja ”Meri”-dokumentaatiossa näkyvä kahvikuppi hankittiin paikan päällä.

Teokset luonnosteltiin muistikirjaan. Tekstien materiaalisuus on toiminut kirjoitusrajoitteen tapaan. Esimerkiksi Kalman runopaikassa ”Henki” tekstin mittana oli kolmen sanan pituinen säe, johon haluttu merkitys sijoitettiin. Alueella kerrotaan Pahan-Kolin rinteiltä aikoinaan heitetyn rikoksesta syytettyjä alas näiden syyttömyyden selvittämiseksi. ”Henki”-runopaikan säkeet ovat puhetta syyttömänä menehtyneiden vainajien hengille. Teokseen valikoitui säe ”Lepy partaalta pahan”, mutta kirjoitusvaiheessa kolmen sanan vaihtoehtoja generoitui lukuisia, joista osa esitetään alla olevassa kuvassa.

lepy partaalta pahan armo harhan takana avaa armon veräjä

Usein esineiden tekemiseen voi mennä tunteja. Tekstien kirjominen ja virkkaaminen vei oman aikansa Luodon runopaikoissa ”Verkko” ja ”Juuret”, sekä Nöyrät vuodet -sarjan runopaikoissa ”Pyytäjä” ja ”Meri”. Tekstien luominen langasta kantaa muistumia kalaverkkojen kunnostamiseksi tehdystä työstä. Tekstit kirjoitetaan ja sovitetaan esineiden ja materiaalien mukaan paikka ja olosuhteet huomioiden.

Metodi ei vaadi tekijöiltään sarjallisuutta. Yksinkertaisin tapa toteuttaa runopaikka on kirjoittaa hiekkaan tai lumeen, jolloin teksti reagoi vallitsevaan säähän.

5. Missä vaiheessa prosessia teostenne nimet syntyvät? Tuleeko nimi mieleen yleensä jo aluksi, jolloin se voi toimia ikään kuin ohjenuorana, vai vasta teoksen muotouduttua pidemmälle? Onko jonkin teoksenne nimi vaihtunut matkan varrella kokonaan? 

Runopaikkojen nimet muotoutuvat samaan aikaan tekstin ja teoksen kanssa, joten nekin syntyvät vuorovaikutuksessa paikan kanssa. Minimalistisissa teoksissa nimi kantaa osaa teoksen merkityksistä. Nimiehdotuksia on kullakin runopaikka-sarjalla ollut useita, joista on sitten valittu sopivin. ”Tuulen henki”, ”Maannousema”, ”Meri” ja ”Mennyt” ovat esimerkkejä Luoto-sarjan nimivaihtoehdoista. Jollekin tietylle runopaikalle aiottu nimi on vaihtunut yleisimmin sen vuoksi, ettei ole haluttu ohjata liikaa kokijan tulkintaa, ja toisaalta on pyritty teossarjakohtaiseen yhtenäisyyteen.

Kalman runopaikka ”Henki” on aluksi kulkenut työnimellä ”Pahan-Kolin liinat”, sittemmin vaihtoehtoina ovat olleet muun muassa ”Liinapaikka” ja ”Vainajien liinat”. Ohut harsomainen kangas, jolle teksti painettiin, reagoi herkästi tuulen liikkeisiin. Vainajien muistamisen ohella teokseen on haluttu tuoda hengittämisen merkityksiä, jolloin on päädytty nykyiseen teosnimeen.

6. Oletteko asettaneet jotkin tietoiset rajat videon editoinnille? Esim. videon ääni on voitu jättää kokonaan pois, mutta olisiko mielestänne esim. videon muuttaminen mustavalkoiseksi, videon nopeuttaminen / hidastaminen tai jonkin efektin käyttö perusteltavissa? 

Tekijöiden prosessiin ei ole haluttu videon osalta muuten puuttua, eikä videon editoinnille ole asetettu rajoja. Tekijät ratkaisevat, millä tavoin runopaikan tapahtumat tallennetaan.

7. Onko jokainen teos saatu ns. maaliin asti vai onko jonkin paikan suhteen jouduttu luovuttamaan? Mikä tällöin on noussut teoksen toteuttamisen esteeksi? Meneekö teosten toteutusvaihe ylipäätään helposti pieleen ja joudutaanko yleensä ottamaan useita ottoja? Voiko teoksen onnistumiselle määritellä jotkin kriteerit (runopaikka-metodin sääntöjen noudattamisen lisäksi) ja minkä edes voisi katsoa epäonnistumiseksi, kun kerran sattuma on niin suuri osa teosta? 

Prosessin edetessä yksittäisten runopaikkojen ideoita on karsiutunut, jos ideat ja paikka eivät ole päätyneet vuorovaikutukseen keskenään. Videolle dokumentoidessa on yleensä otettu vain yksi otto. Metodia kehittäessä tehtiin tekniikkatestausta esineiden osalta, ja koekuvauksia kameran toimintoihin tutustuen ja sopivia kuvausetäisyyksiä selvittäen. Runopaikkoja ei ole jätetty kesken: runo reagoi aina jollakin yllättävällä tavalla ympäristöönsä.

Joidenkin runopaikkojen dokumentaatioiden julkaisua on pohdittu silloin, kun teksti ei ole tallenteella ollut luettavaa tai esimerkiksi esine ei ole toiminut runoteon paikalla odotetusti. Tällöin artefaktin muokkausta on jatkettu. Runopaikan ja sen dokumentaation onnistuminen on tekijöiden harkinnan varassa. Tähän mennessä on hyvin voitu toteuttaa runopaikkoja, joista metodin kehittäjillä tai yleisöllä ei ole tietoa.

8. Kuinka paljon te tekijöinä mietitte, mitä tunteita tai mielleyhtymiä haluatte saada aikaan teoksen kokijassa? Painottuuko teillä siis enemmän oma intuitiivinen tunne siitä, että tämä valintanne teoksen suhteen tuntuu oikealta, vai pitääkö sanoman välittymistä järkeillä, ja kenties jopa kysyä koeyleisöltä, ymmärtävätkö he, mitä on haettu? Vai onko pointti nimenomaan siinä, että kokijan rooli on aktiivinen ja hänellä on vapaus nähdä teoksessa myös jotain ihan muuta kuin mitä olitte itse ajatelleet? 

Mielestäni kokijan rooli on aktiivinen, ja kokijalla on aina vapaus kokea teos juuri sillä tavalla kuin hän sen kokee. Jotkin Runopaikan teokset ovat herättäneet voimakkaita, henkilökohtaisia tunnemuistoja. Samaan aikaan kunkin runopaikan taustalla on jokin tarinafragmenttien kokonaisuus, tunnelmien ja vaikutelmien kudos, joka teosta kannattelee ja joka leikittelee paikan kanssa.

Dokumentaatioiden nimet ohjaavat aina tulkintaa, samoin teoksessa toteutunut värimaailma ja äänimaisema antavat viiteitä tekijöiden ajatuksista. Kalmassa äänettömyys ilmentää tuonpuoleisen läsnäoloa nykyhetkessä. Luodossa taustalle jätetyt ihmisäänet heijastelevat entisen kalastajakylän yhteisöllisyyttä ja sopeutumista nykyaikaan.

Toimiminen runopaikassa

9. Jokamiehenoikeudet ovat rajalliset, joten tarvitaanko runopaikka-metodin toteuttamiseen maanomistajan lupa? Ilmeisesti paikalla olevia luonnonmateriaaleja ei ole tarkoitus siirrellä ja kaikki teoksen teksteihin tarvittavat materiaalit tuodaan jostain muualta, joten jos kerran käynnistä ei jää mitään jälkiä, niin myöskään lupaa ei ilmeisesti tarvita, kunhan ei mennä esim. yksityisille pihoille tai julkisrauhan suojaamille alueille? 

Usein erämaa ottaa vastaan taiteilijat performansseineen. Kukin liikkuu luonnossa omalla vastuullaan. Luonnossa liikutaan jokamiehenoikeuksia noudattaen, ja esimerkiksi kansallis- ja luonnonpuistoissa noudatetaan puistojen sääntöjä. Runopaikka-metodiin kuuluu runopaikaksi valitun ympäristön nykytilan vaaliminen. Tämä tarkoittaa, että omat materiaalit viedään pois, ja edellä kuvatut asiat otetaan huomioon materiaalisten tekstien suunnittelussa.

Runopaikka itsessään voidaan toteuttaa erilaisissa ympäristöissä esim. kaupunkiympäristössä, kulkuvälineessä tai asuintilassa. Runopaikan tapahtuminen ei ole sidoksissa luonnonympäristöön.

10. Runopaikka-metodiin liittyy vahva etiikka, ja esim. paikkaan ei saa jäädä pysyviä jälkiä teoksen vaikutuksesta. Missä siis menee mielestänne raja sen suhteen, mikä vahingoittaa paikkaa ja mikä ei? Esim. oikean kalan onkiminen varmaan ylittäisi rajan, samoin tulen tekeminen muualle kuin viralliselle nuotiopaikalle? 

Runopaikka haluaa erottua niistä ympäristötaiteen suuntauksista, jotka käyttävät luontoa materiaalinaan muokaten ympäristöä joskus pysyvästikin. Vuosien 2017–2020 runopaikkojen henkeen kuului luonnossa vaeltaminen. Vaeltamisen ja kuljeskelun kautta voidaan löytää kiinnostavia luonto- tai kaupunkikohteita, jotka inspiroivat kuulostelemaan paikan henkeä ja historiaa. Tällä tavoin paikka kutsuu sanoja luokseen. Paikan vahingoittuminen on aina tilanne- ja paikkasidonnaista, esimerkiksi sammaleen vahingoittuminen luonnossa kulkiessa riippuu säästä ja sammaleen lajista.

Onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat Suomessa jokamiehenoikeuksien piiriin niillä alueilla, joissa jokamiehenoikeudet ovat voimassa. Tästä huolimatta Runopaikan henkeen ei kuulu muunlajisten tappaminen, eikä hengen riistoa sisällytetä Runopaikan teoksiin.

Runopaikka kutsuu lempeään ja kunnioittavaan suhtautumiseen paikassa olevia ihmisiä ja siellä asuvia eläimiä kohtaan. Tämä merkitsee sitä, että jos eläimet, esimerkiksi linnut tai oravat, osoittavat uteliaisuutta syntyvää teosta kohtaan, tekijät muistavat olevansa vieraina luonnon helmassa ja kaupunkien asfalttierämaissa.

Hiekkaa 7 mk / nelikko

meri mennyt / verkosta välkehtivä

Runopaikkoja etsiessä on hakeuduttu muun muassa kesytetyn ja rakennetun luonnon ääreen, rajavyöhykkeille, joissa kaupunki ja erämaa kohtaavat. Tällöin luontoon sijoitetun infrastruktuurin rakentaminen on jo muokannut paikkaa ja ohjaa olemassaolollaan paikan käyttöä.

Runopaikan henkeen kuuluu huolellisuus tulen käsittelyssä jokamiehenoikeuksia ja vallitsevia varoituksia ja sääntöjä noudattaen. Tämä tarkoittaa, että tulta ei koskaan sytytetä muualle kuin tulen tekoon osoitetulle paikalle, ja silloinkin nuotion annetaan palaa loppuun ja hiillos sammutetaan huolella.

11. Runopaikka-metodista kertovassa tekstissäsi on kohta ”Urbaanin, kaoottisen ja nopean kaupunkielämän neonvalojen keskeltä löytyy katvealueita, hidastumia ja taajamia, joissa runo voi hengittää, kenties vapaammin kuin Kalasataman runoaidassa.” Mikä saa runon hengittämään? 

Runo hengittää runoteon tapahtumapaikassa. Katvealueet, hidastumat ja taajamat suovat runolle tilaa ja suojaa reagoida simultaanisen kaupunkielämän prosessien kanssa. Kaupungissa satunnaisuutta on enemmän tai erilaisena kuin luonnontilaisemmissa paikoissa. Urbaanin elämän äänimaisema, keinovalot, tunnelma ja paikan lävitse liikkuvat ihmiset tuovat runopaikkaan yllättävyyttä ja hetkellisyyttä.

Kalasataman Runoaita / Poem Wall (2010) oli kuva- ja sanataiteilija Suvi Nurmen ideoima paikkasidonnainen, työpajapohjainen sanataideteos Helsingin Kalasataman rantareitillä. Ympäristöstä löydetyistä sanoista koostettiin taiteilijan järjestämissä runotyöpajoissa runoja, jotka kiinnitettiin rakennustyömaata ympäröineeseen vaneripohjaiseen aitaan. Rakennustyömaaympäristö, aidan staattisuus ja ympäristöstä poimittu sanasto muodostivat eheän ja kaupunkilaisia osallistuttavan, paikkasidonnaisen teoksen, joka runopaikan kontekstissa saisi muun muassa kontrollin, muokkaamisen ja rapistumisen merkityksiä.

Runopaikan tulevaisuus

12. Käytätte omissa runopaikoissanne usein minimalistisia ja käsitteellisiä runoja, jotka voivat olla ihan yksittäisiä sanoja tai lyhyitä säkeitä. Voisiko täysin siansaksaa oleva teksti tai nonsense-runo soveltua runopaikka-metodissa käytettäväksi, jos sen voisi perustella esim. kyseisen runopaikan historian kautta? 

Tekstien materiaalisuus ja valittu dokumentointiotapa ovat luoneet minimalistisia tai käsitteellisiä runoja. Runo voi aivan hyvin olla nonsensea tai vispoa.

Nythän joidenkin runopaikkojen dokumentaatioissa tekstin luettavuus on dokumentoidessa muuntunut niin, että sanat tai säkeet eivät välttämättä ole enää kokonaan näkyvissä.

Luoto-sarjan videoitu runopaikka “Terveisin” on rakennettu kirjerunon ympärille ja on ensimmäisiä kokeiluja pidemmän runotekstin parissa.

13. Onko teillä kokemusta siitä, että esim. jonkin ryhmän kanssa olisi tehty monta teosta täysin samaan paikkaan? Kiinnostaisi tietää, onko niiden lopputulos ollut samansuuntainen, jos osallistujat eivät ole ennalta tienneet muiden ryhmien toteutussuunnitelmia. 

Runopaikkaa ei ole vielä vedetty ryhmille, eikä ole myöskään tehty samasta paikasta useampaa runopaikkaa. Runopaikan paikkasidonnaisuus tuo runotekoon mukaan sattuman kosketuksen. Sattuma on keskeinen osa metodia, jolloin lopputulos voi samoista lähtökohdista olla samansuuntainen riippuen paikan luonteesta, muttei samanlainen.

14. Millainen on vuorokaudenajan ja vuodenajan rooli runopaikkateoksessa? Olisi kiinnostavaa tutkia, kuinka erilainen tarina samalla paikalla olisi kerrottavanaan, jos vuorokaudenaika tai vuodenaika muuttuisi. 

Tarina syntyy vuorovaikutuksessa tekijän mikrokosmoksen, paikan luonteen ja runoesineeksi muuntuneen tekstin kanssa. Vuodenaika vaikuttaa paikan tunnelmaan voimakkaasti. Vuodenajalle ominaisesti vuorokaudenaika muuttaa tapaa, jolla paikkaa koetaan.

Paikan luonteen tutkimus voi hyvin olla runopaikan teemana, jolloin samankaltaisia runotekoja varioidaan eri vuoden- tai vuorokauden aikoina. Tällaista vielä toteutumatonta runopaikkaa on hahmoteltu yhden säkeen ympärille rakentuvana sarjana. Tällöin samasta materiaalista valmistettu tekstiyksikkö olisi vuorovaikutuksessa tietyn ympäristön eri paikkojen tai tilojen kanssa.

15. Olisiko runopaikka-metodilla tehty teos mahdollista toteuttaa liveyleisölle/-kokijoille tai vaihtoehtoisesti reaaliajassa striimaten? Olisiko se mielekästä ja olisiko toteutuksessa silloin liikaa riskejä? Entä olisiko silloin enää ylipäätään kyse samasta metodista? 

Kokeellisena metodina Runopaikka on avoin uudelle. Runopaikka-teoksen tekeminen on usein moniosainen projekti. Teoksen ideaan kuuluu alkuperäisen runoteon/-teoksen katoaminen ja ilmestyminen uudelleen dokumentoituna.

Näkisin runopaikan striimaamisen kiinnostavana esimerkiksi ryhmäteosta tehdessä tai metodia opettaessa, jolloin runopaikka voidaan dokumentoida useilla eri tekniikoilla samaan aikaan kuin se tapahtuu. Tällöin yksi teko jäljentyisi lukuisin eri tavoin koettuna.

Lopuksi

16. Olen tosi innostunut tästä metodista ja toivon joskus pääseväni kokeilemaan sitä ihan käytännössä. Olisiko teillä vielä jotain vinkkejä aiheesta kiinnostuneille?

Tervetuloa Runopaikan pariin!

Runopaikka-metodi kehittyy ja etsii rajojaan. Vuoden 2021 runopaikkojen teemana on Leikki. Leikki-sarja tutkii pidempien lyyristen tekstien mahdollisuuksia runopaikassa.

Sarjaan kuuluu viisi koetta, joita seuraten voi toteuttaa kotiympäristössä runopaikka-metodia noudattavan teoksen.

Leikkiä varten kirjoittamani runoteksti puretaan ja työstetään esineiksi runotekoja varten. Sanaesineet asetetaan vuorovaikutukseen kotiympäristön kanssa ja altistetaan viidelle leikkimieliselle kokeelle. Lapset saavat edustaa sattuman voimia, jotka yllättävin tavoin vaikuttavat materiaaliseen muotoon saatettuun tekstiin.

Runoihin tapahtuneet muutokset kirjataan ylös. Runokokeiden tulokset dokumentoidaan uudeksi runoksi ja mahdollisesti myös piirroksiksi.

Leikki-sarjan sisällöt ja dokumentaatio siirtyvät runopaikka.com-sivustolle osio kerrallaan heinä-elokuun 2021 aikana. Näin omien runopaikkojen luomista voi lähteä kokeilemaan samanaikaisesti sarjan julkaisun rinnalla.

Sarjan etenemisestä tiedotetaan Runopaikan Facebook-sivulla. Leikki-sarjan päättää metodin kehittymistä pohdiskeleva Runopaikan poetiikkaa III -essee.

Yksittäisten runopaikkojen siirtyessä digitaalisille alustoille pyydetään teokset merkitsemään tunnisteella #runopaikka

Taiteen edistämiskeskus Taike on tukenut tämän esseen viimeistelyä ja vuoden 2021 Leikki-sarjaa työskentelyapurahalla.

Tampereella 19.7.2021

Tarja Hallberg

Muokattu 28.7.2021

Lue Runopaikasta lisää

Runopaikka-metodista ja paikkasidonnaisesta runoudesta
Julkaistu Poesian verkkolehdessä Noesis, 24.10.2017.

Runopaikan poetiikkaa
Ilmestynyt osana ensimmäistä runopaikkojen teossarjaa Kalma, 30.8.2017.